Christian Artists Seminar 1988, De Bron, Hollanti. Vasemmalta Petri Laarko, Heikki Hela, Esa Damski, Lasse Nokelainen, Ari Jaaksi ja Lasse Heikkilä. Kuva: Ilkka Schulman

Historia

Bändin synty

Gospel Power -yhtye versoi Kangasalla asuvan Heikkilän muusikkoperheen lasten harrastuksista. Leena lauloi, Lasse sävelsi sekä soitti useita soittimia ja Jussi tarttui tarvittaessa bassokitaraan. Sisarustrion jatkeeksi liittyivät kaveripiiristä kitaraa ja rumpuja soittavat Timo (Piilo) Taivalsalmi ja Jyrki Tiilikainen. Treenattiin amerikkalaisia CCM-kappaleita ja niiden innoittamia omia inventioita esityskuntoon ja esiinnyttiin kerran nimellä Searchlight.

Nuorison taidetapahtuman 1980 bändikilpailun innostamana perustettiin samalta pohjalta Gospel Power. Rumpaliksi tuli juuri Tampereelle muuttanut ja ystäväpiiriin kuuluva Esa Damski. Bändiä jatkettiin vielä puhallinsektiolla. Lasse sävelsi ja sanoitti muutaman hengellisen laulun, joilla ihastutettiin tuomaristo sekä paikallisessa että valtakunnan tason tapahtumassa.

Hyvä menestys poiki esiintymisiä ja ohjelmisto laajeni. Ystäväpiiriin kuuluva Veikko Ruohotie perusti Rainbow Music -levy-yhtiön, joka julkaisi GP:n ensimmäisen vinyylin.

Gospel Power 1982

Gospel Power 1982

Tuolloin Tampereen Kyttälänkadulla sijainneen Studio JJ:n äänittäjänä toiminut Heikki Silvennoinen otti teknikon lisäksi tuottajan roolia bändin ensilevyllä. Sävelkielessä kuulee vaikutteita progressiivisesta rockista, 70-luvun lopun iskelmämusiikista ja amerikkalaisesta CCM-tuotannosta. Studiolla säilytetyt klavinetti ja Moog-syntetisaattori saivat edistyksellisen bassonsoiton lisäksi sovituksissa paljon tilaa. Tekstit tulkitsevat valtaosin 70-luvun lopun herätyskristillistä suuntausta, jonka mukaan maailmalla ei ollut toivoa tulevaisuudesta ja Jeesuksen paluu oli oven edessä. Levyn lauluista ovat jääneet elämään ”Taivaan Isä tuntee tien” ja ”Laulakaa Herralle kunniaa”, joissa ei ole uskonnollista eskapismia.

Tällä ohjelmistolla ja kokoonpanolla ei ehditty montaa kertaa esiintyä, mutta kun esiinnyttiin, GP herätti sekä ihastuneita että vihastuneita reaktioita kuulijoissa.

1982—85 Kokoonpano

Kuuntele 1983

Armeijaan lähteneen Jussin  tilalle löytyi tyylinmukaisen slap-tekniikan hallitseva basisti Harri Pora ja naissolistiksi vaihtui Anne (Ohtola) Roininen. Torvisektiosta luovuttiin ja kiinnitettiin toinenkin kitaristi, teini-ikäinen Petri ”Pete” Laarko. Timon panostaessa enemmän toiseen tamperelaiseen gospel-yhtyeeseen The Faith, Lasse opetteli koskettimien takaa myös miessolistin roolia. Harjoittelu oli tiivistä, jopa neljä iltaa viikossa. Niinpä Kuuntele-levyn äänitykseen ja miksaukseen tarvittiin vain 64 studiotuntia. Äänittäjä Mika Sundqvistin oli ensin vaikea orientoitua tanakasti sykkivän rytmimusiikin ja suorasukaisen hengellisen tekstin yhdistelmään, mutta juju löytyi ja levystä tuli ensimmäistä eheämpi kokonaisuus.

Kuuntele-levyllä julkaistu laulu ”Rauhanruhtinas” on kolmenkymmenen vuoden aikana vakiintunut klassikoksi, josta on levytetty useita eri tyylisiä versioita. Laulu löytyy monista hengellisten laulujen nuottijulkaisuista ja on käännetty kymmenille eri kielille.

Tiheä treenitahti nivoi bändin grooven ammattimaisen kuuloiseksi myös keikoilla, mutta ”yleisön ottavan” laulusolistin puuttuminen ja suorasukaisen haastavat lyriikat olivat selkeitä puutteita.

Uusi Maailma, kuvaukset

Uusi Maailma 1985

Kolmannella albumilla etsittiin uusia elementtejä päivittämään bändiä 80-luvulle. Siltana eiliseen on mm. slap-bassottelu, progevivahteet, modaaliset harmoniat ja edelliselläkin levyllä kuuluvat Earth, Wind and Fire -vaikutteet. Uutta ovat kokeilut diskomusiikin, reggaen ja raskaamman rockin tyylikeinojen parissa. Timo Taivalsalmi palasi levytyskokoonpanoon kitaristina, stemmalaulajana ja myös lauluntekijänä.

Uusi Maailma -albumi ei menestynyt aikaisempien tavoin ja bändin toiminta oli hiipumaan päin. Sitten tapahtui käänne, jonka myötä Gospel Power nousi maamme yhdeksi vaikuttavimmista hengellisen rytmimusiikin toimijoista.

1986—88 Kokoonpano

Pölyä 1986

Lasse oli tuurannut kouluaikoinaan kitaristia Missing Link -bändissä ja ystävystynyt bändin laulajan Heikki Helan kanssa. Heikin hengellinen herääminen 80-luvun puolivälissä johti nopeasti yhteistyöhön Gospel Powerissa.

Anne jäi pois ja basistiksi vaihtui Lasse Nokelainen. Uudessa ohjelmistossa eskatologia ja kääntymiskehotukset vaihtuivat elämään mielekkyyttä tuovien omien löytöjen jakamiseen positiivisen energian ja huumorinkin keinoin. Musiikkiin tuli entistä enemmän aurinkoisia L.A. -vaikutteita, joita tarttui mm. Suomessa toistuvasti vierailleen Koinonia -yhtyeen musiikista. Totoakin on selvästi kuunneltu.

Helan energinen ja pidäkkeetön esiintymistyyli istuivat tähän materiaaliin täydellisesti. Kalenteri täyttyi konserttikiertueista, jotka ulottuivat Ruotsiin, Hollantiin ja Itä-Saksaan. Kannatusyhdistyksessä oli satoja jäseniä. MTV:n levyraati kutsui GP:n televisioon. Tallenteesta tehty Youtube-video kerää katsojia ja kommentteja kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin.

Finngospel lähti Rainbow Musicin kumppaniksi GP:n äänitetuotantoon.

Gospel Power alkoi tehostaa konserttejaan teatterimaisilla elementeillä. Luovuuden ja insinööritaidon yhdistelmä koitui bändin parhaaksi, kun Petri Solanti otti valomiehen pestin.

Suojatie 1987

Syntyi ajatus musikaalimaisesta konsertista, jonka sisältönä on raamatullisen maailmankuvan mukainen historia luomisesta juhliin Uudessa Jerusalemissa. Osa musiikkia sovitettiin levytystä varten isolle orkesterille, ja live-esityksiinkin tarvittiin bändin täydennystä. Ari Jaaksi tuli toiseksi kosketinsoittajaksi ja Kimmo Virtanen laulamaan korkeita stemmoja. Rakennettiin taustakulissi projisointipintoineen ja Solanti otti budjettiluokan valokalustosta kaikki irti. Esityksessä oli mukana dialogia, fyysistä teatteria ja tanssia. Koreografi Mia Hemming opetti soittajille lavaliikuntaa, mikä lisäsi bändin visuaalista energiaa myös tavallisissa konserteissa.

Musikaali sai jostain syystä nimekseen Suojatie, vaikkei nimellä ole sisältöön minkäänlaista yhteyttä. Esityksiä kertyi tusinan verran ja suuretkin salit olivat täynnä.

Suojatie -levyn ensimmäinen laulettu kappale ”Hiljainen henkäys” on hyvä esimerkki siitä, miten bändin alkuaikojen ahdistus on pois. Maailma ja luonto näyttäytyvät nyt kauniina, mikä on leimallista Lasse Heikkilän myöhemmälle laulutuotannolle. Ikuinen elämä Jumalan luona ei ole pelkästään turvapaikka maailman pahuudelta, vaan myös salsanmakuinen juhla, jossa huumori on herkässä.

Ristirock Reloaded 2019. Kuva: Markus Perko

Bändin lopettaminen ja reunion

Itä-Saksan kiertueella kesällä 1988 tulivat näkyviin bändin jäsenten erilaisten ambitioiden yhdistämisen haasteet. Ratkaisuja ei löytynyt, jouluun mennessä bändi siirtyi historiaan. Lasse, Heikki, Ari ja Pete sekä ensimmäisen kokoonpanon torvisektiossa pasuunaa soittanut Olli Hostikka perustivat GP:n raunioille Edison-nimisen yhtyeen, joka hyödynsi myös GP:n levyttämättä jäänyttä ohjelmistoa. Edison hajosi pian ”Se toimii” -albumin julkaisun jälkeen.

GP:n uudelleen kokoamista ei edes harkittu ennen vuotta 2015, vaikka pari kertaluonteista nostalgiaesiintymistä 90-luvulla olikin toteutettu eri laulusolistien kanssa.

Paluu toteutui parin vuoden harkinnan jälkeen v. 2019. Mukaan lähtivät perustajajäsenistä Lasse, Timo ja Esa sekä pian ensilevyn jälkeen mukaan tulleet Pete ja Anne. Miessolistiksi tuli levyillä ja Suojatie-esityksissä laulanut Kimmo. Tampereen Tullikamarilla syyskuussa pidetyssä konsertissa oli mukana myös kosketinsoittaja Ari Jaaksi, Ollin kokoama puhallinsektio ja Edisonin kanssa levyttänyt lyömäsoittaja Ari Isotalo. Tiivistelmä konsertista Youtubessa (puuttuu Viikunapuu-kappale).

Keväällä 2020 julkaistiin uutta tuotantoa, singlejulkaisu ”86”, joka äänitettiin jälleen Studio JJ:llä, missä ensimmäinen levykin äänitettiin, tosin nyt eri osoitteessa.